Merjan blogi

Onnittelut uudelle presidentille

Merja — Thu, 09 Feb 2012 12:37:01 +0000

Olihan vaalit! Suomen kansa on äänestänyt uuden presidentin ja hyvä niin. Sauli Niinistön saamaa äänimäärää innokkaimmat kannattajat odottivat kuusi vuotta ja pitkä odotus toi heille makoisan palkinnon. Niinistön kampanja taisi alkaa melkein päivälleen kuusi vuotta sitten käsisuudelmalla, kun Niinistö onnitteli silloista voittajaansa Tarja Halosta.
Yllätys taisi loppujen lopuksi monelle olla se, että Niinistön haastaja löytyi vihreiden listalta. Pieni puolue, joka jakaa mielipiteitä rajusti, otti ja näytti meille kaikille, miten rakennetaan vaalikampanja, joka yhdistää ihmiset puoluekantaa katsomatta.
Meillä demareilla on takana jälleen kerran hävityt vaalit. Ja tällä kertaa tappion kääntäminen jollain tavoin myönteiseksi asiaksi alkaa olla jo haasteellista. Ehkä onkin aika myöntää meidän olleen väärässä. Ehdokkaamme ei saanut edes omiamme kampanjoimaan, saatika uurnille saakka äänestämään SDP:n ehdokasta.
Demareiden tappiota on selitelty monella tavalla. Totta varmasti on, että presidentinvaali on ennenkaikkea henkilövaali ja ihmiset valitsevat presidentiksi siihen virkaan sopivan ihmisen, ei sopivaa puoluetaustaa. Ja totta varmaan on, että SDP:n kampanja alkoi liian myöhään. Kampanja ei tavoittanut äänestäjiä, jotka janosivat keskusteluja, ehdokkaan tapaamista ja hengen nostattamista. Viestintäalan ammattilainen, Jussi Lähde, (joka muistetaan mm Martti Ahtisaaren vaalikampanjan viestintätuottajana) arvioi demareiden olevan tilanteessa, jossa kritiikkiä omille ei enää osata antaa. Ilman kritiikiä on mahdotonta kehittyä ja tämä saattaa pahimmassa tapauksessa tarkoittaa, että olemme sokeutumassa emmekä suostu näkemään ympärillä tapahtuvaa muutosta. Jees-miehet ympäröivät meitä, emmekä kuule heidän yli. Jäsenistämme vain reilu puolet, 58,05%, äänesti jäsenvaalissa, jossa valittiin SDP:n presidenttiehdokasta. Siis jo lähtötilanne oli se, että lähes puolet demareista ei halunnut ottaa kantaa siihen, kuka on SDP:n presidettiehdokas!
Itsestäänselviä vaalituloksia ei ole olemassa. Vaalit kuin vaalit, niiden eteen pitää tehdä hartivoimin töitä ja töitä pitää tehdä yhdessä. Haaviston kampanja oli upea osoitus siitä, miten ihmiset puoluetaustasta, sosiaalisesta asemasta tai sukupolvesta huolimatta taistelevat hyväksi katsomansa ehdokkaan puolesta. Tarja Halosen kampanjat olivat myös upeita kansanliikkeitä, joten kyllä mekin olemme osanneet kampanjoida loistavan ehdokkaan puolesta, sitä ei sovi unohtaa.
Nyt on aika onnitella uutta presidenttiä, vetää hetki henkeä ja alkaa valmistautumaan syksyn kunnallisvaaleihin. Tulevan kesän puoluekokous antaa meille hyvän tilaisuuden kerätä voimaa yhdessä, tehdä hyviä päätöksiä ja lähteä rinta rottingilla kohti syksyä.

Kuunnellaan

Merja — Fri, 12 Nov 2010 21:04:30 +0000

Alkaa olla taas se aika kalentereissa, jolloin erilaiset tukiryhmät ja kampanjakokoonpanot iskevät viisaat päänsä yhteen. Äänestäjiä pitäisi tavoittaa ja vakuuttaa. Pitäisikö jakaa rintamerkkiä, postikorttia vai kenties kauppakassia? Jollain keinolla äänestäjät pitäisi saada vakuutettua, että huhtikuussa ääni kannattaa antaa demariehdokkaalle.

Puolueessa on mietitty uusia keinoja tavoittaa äänestäjiä. Soppatykkejäkin varmaan vielä tarvitaan, mutta niiden avulla uusien äänestäjien tavoittaminen taitaa olla melko epätoivoista. Hernesopan äärelle kerääntyy yleensä joukko perusdemareita toisiaan tapaamaan ja kehumaan omaa ehdokastaan. Arvokasta ja hienoa työtä tietysti sekin.

Uudeksi tavaksi tavoittaa äänestäjiä, puolue ehdottaa rohkeaa tapaa mennä etsimään ja tapaamaan äänestäjiä heidän koteihinsa. Ruusun kanssa ovikelloa soittamaan ja puhumaan politiikkaa.
Hieman vierastan ajatusta siitä, että kutsumatta kotiini tultaisiin kauppaamaan politiikkaa. Väistämättä mieleen tulee uskonnon kauppaaminen ja Jehovan todistajat, eikä tämä ajatus minua kovasti innosta.. Mutta varmasti on niitä ihmisiä, jotka ilahtuvat siitä, että joku soittaa heidän ovikelloaan ja haluaa puhua.

Politiikan markkinoinnissa pitäisi aina muistaa, että vaikka puheet ja puhuminen on tärkeää ja hyvä tapa vaikuttaa, saattaa kuitenkin olla, että vielä tärkeämpää on kuunteleminen. Kun ihmiselle tulee sellainen olo, että tuo kiireinen ja tärkeää työtä tekevä kansanedustaja tai ehdokas kuunteli ja kuuli minua, saattaa se olla ratkaiseva asia äänestyspäätöstä tehdessä. Ratkaisevampi kuin vaalilupaukset tai uudenlaisen veropolitiikan esittely.

Ehkä sen ruusun kanssa ovikelloa soittaessa ei kannattaisikaan mennä puhumaan, vaan mennä kuuntelemaan.

Kansanedustajat joutuvat käsittelemään isoja ja vaikeita asioita. Valtiontalouden kurja tilanne tai bruttokansantuotteen määrä ovat arkisesta näkökulmasta todella kaukaisia asioita kun ensin pitää ratkaista, miten lapsen saa kuljetettua lumimyräkässä päivähoitoon. Tai riittävätkö rahat kuun loppuun, missä kaupassa se kahvi oli tarjouksessa ja kuinka monta vaippaa vanhus saa käyttää vuorokaudessa? Kaikkiin näihin arjen kysymyksiin voi vastauksen löytää valtiontaloudesta tai bruttokansantuotteesta. Mutta aina ei edes vastauksia tarvita. Usein tarpeellinen vastaus on se, että kuuntelee . ”Sainpas sanottua” on monelle ihmiselle tähtihetki. Myös se, että kansanedustaja tai ehdokas puhuu samaa ”kieltä”äänestäjän kanssa ja on ”ihan-tavallinen-ihminen” merkitsee äänestyspäätöstä tehdessä paljon.

Uskon, että me löydämme keinot tavoittaa äänestäjät. Viesti ja sanoma meillä on niin hyvä, että sitä ei tarvitse korjailla ja muutella. Ja kun me maltamme kuunnella, me löydämme ne tarvittavat äänestäjät.

Kuuma kesä

Merja — Thu, 29 Jul 2010 08:03:33 +0000

Minun kesäni alkaa jo helmi-maaliskuun paikkeilla. Puutarhamyymälöiden siemenkatalogit ilmestyvät ja kaikki ne ihanat pienet siemenet vievät mukanaan. Olohuoneen ikkunoiden eteen pitää raivata tilaa kylvöastioille ja pikkuruukuille. Huhti- toukokuussa alkaa taimien siirto omiin ruukkuihinsa ja hentojen kasvin alkujen totuttaminen ulkoilmaan. Tämä puutarhainnostukseni ei ole muihin perheenjäseniin tarttunut, lähinnä ihmettelevät. Teini-ikäinen tyttäreni ihmetteli taannoin Facebook-päivityksessään ” muiden äidit ulkoiluttavat koiria, meidän äiti ulkoiluttaa kukantaimia”.

Vihdoin kesäkuussa pääsen siirtämään taimia oikeille kasvupaikoilleen. Ja joka kerta tila loppuu kesken ja taas on etsittävä paikka uudelle kukkapenkille. Tämä kesä on ollut melko haastava kukkahöperölle. Vettä pitää kantaa hurjia määriä. Viikonloppu poissa kotoa ja puutarhanhoito muuttuukin elvyttämiseksi.

Mutta mieli lepää, vaikka ruumis välillä voihkiikin. Sormet mullassa vesiheinää vastaan taistellessa voi hetkeksi unohtaa kuntatalouden kurjuuden. Lounassalaattiin tarvikkeet omasta kasvihuoneesta auttavat näkemään ja kokemaan arjen suurta kaunetta. Ja toiveissa tietysti on, että kesän kauneuden kokemus kestää myös marraskuun myrskyihin saakka ja antaa voimaa tulevalle valtuustovuodelle.

Myrskyjä onkin varmaan luvassa. Säästä en tiedä, mutta kuntapäättäjinä Äänekosella jouduimme alkukesästä jo lähes myrskynsilmään. Sanan säilä lensi välillä kovaa ja korkealta. Ajauduimme tilanteeseen, jossa oikeisto- ja vasemmistopuolueet olivat jo lähes tukkanuottasilla. Päätöksiä saatiin kuitenkin aikaan ja vieläpä päätöksiä, jotka pohjautuivat demareiden esityksiin. Syksyllä meidän on taas kokoonnuttava saman pöydän ääreen ja yhteistyötä on tehtävä.
Tunteiden hieman tasaannuttua kesän korvalla päätimme, että meidän on tehtävä jotain, jotta yhteinen sävel päätöksentekoon löytyisi. Ja löytyihin se. Viime viikonloppuna Äänekoskella Jazz-hulinoissa oli mukana yllätysesiintyja, kaupunginhallituksen kuoro! Edellisillan harjoituksiin eivät aivan kaikki hallituksen jäsenet päässeet, mutta niin vain lauantaina laulaa luikautimme hyvässä yhteishengessä koko kaupunginhallitus kuntalaisen iloksi kuusi kaunista laulua. Ei tarvittu kalliita konsultteja avaamaan yhteihengen solmuja, eikä pitkiä palavereja. Laulussa on voimaa. Ja sitäpaitsi yhteisen sävelen löytäminen oli yllättävän helppoa, saimmehan kerrankin olla kaikki äänessä yhtäaikaa!

Merja

Apua apua, elintaso laskee

Merja — Mon, 10 May 2010 18:41:12 +0000

Me tarvitsemme hyvinvointipalveluja, mutta millä hinnalla? Kuntien yleinen trendi tuntuu olevan, että hyvinvointipalveluja eivät kunnat tuota enää itse, vaan ne ostetaan yksityiseltä sektorilta. Ihmisillä on usein kumma kuvitelma siitä, että yksityinen hoivapalvelu on jollain tapaa laadukkaampaa ja parempaa kuin kunnan tuottama palvelu. Mutta toisaalta kuntapalveluja pidetään yksityistä palvelua kallimpana ratkaisuna.
Ennen sanottiin, että kunta-alan työntekijät ovat palkkakuopassa, tänä päivänä se kuoppa on kaivettu paljon syvemmälle yksityisellä puolella. Esimerkiksi lähihoitajan palkka on yksityisen sosiaalialan sopimuksen mukaan 1573 euroa kuukaudessa, kunta-alan sopimuksen mukaan se on 1809 euroa. Aika tuntuva ero..
Tulevaisuuden työpaikoista puhutaan paljon. Innovatiivinen uusiutuvan energian kehittäminen on ihan jees juttu minunkin mielestäni. Mutta kun katsoo arkisesti väestöpohjaamme, laskevia syntyvyyslukuja ja ikääntyneiden ihmisten kasvavaa määrää, tulevaisuuden ala näyttää väistämättä löytyvän sosiaali-ja terveyspuolelta.
Teollisuuden työntekijät kertovat, kuinka heidän maksamillaan veroilla on tämä yhteiskunta rakennettu ja pidetty edelleen pyörimässä. Iso kiitos siitä heille. Totta on, että yksi teollisuuden työntekijä maksaa veroja yhtäpaljon, kuin kolme lähihoitajaa. Mutta kuinka kauan lähihoitajia riittää? Ja kuinka kauan me kehtaamme maksaa hyvinvointipalvelujen tärkeimmille osille tälläistä korvausta heidän tekemästään työstä? Ja olisiko heille syytä maksaa enemmän, jotta voisimme heidän tuottamiaan palveluja edelleen ostaa?
Erkki Tuomioja sanoi jo vuosia sitten, että meidän täällä pohjolan perukoilla, länsimaisen hyvinvoinnin keskellä, tulee hyväksyä se tosiasia, että joku päivä on meidän vuoromme ommella ja pestä intialasten paidat. Tämä aika tulee koko ajan lähemmäksi. Ehkä meidän olisi aika keskittyä pitämään enemmän huolta toisistamme kuin rakentaa lisää ydinvoimaa teollisuuden tarpeisiin. Tulevaisuudessa pitää tulla toimeen vähemmällä ja hitaammin, mutta sen ei tarvitse merkitä huonompaa elämää, Ehkä se voi tarkoittaa jopa parempaa elämää..
Merja

Mistä lääkkeet nuorisotyöttömyyden hoitoon?

Merja — Thu, 21 Jan 2010 15:31:18 +0000

Tänä päivänä puhutaan paljon eläkeiän nostamisen ja työurien pidentämisen puolesta. Keskusteluissa vilahtelee meitä uhkaava työvoimapula. Vähemmälle jää otsikot koko ajan kasvavasta nuorisotyöttömyydestä.

Uuden ELY- keskuksen uusimpien tilastojen mukaan on alle 25-vuotiaiden työttömien määrä Keski-Suomessa tällä hetkellä 13.2% (työllisyyskatsaus 22.12.09). Tasan vuosi sitten tämä prosentti oli 11,6. Lähes kahden prosentin nousu on pörssikursseissa hieno asia, mutta tässä tilastossa se on karmeaa luettevaa. Toivottavasti näillä kahdella edellämainitulla asialla ei kuitenkaan ole toistensa kanssa tekemistä..

Samaan aikaan kun nuorten työttömyys kasvaa, työvoimapoliittisten toimenpiteiden piirissä olevien työnhakijoiden määrä laskee. Työllisyysmäärärahoin ei enää palkata nuoria entiseen malliin ja ”työkkärin” tarjoamien kurssien määrä laskee. Joskus näille työvoimapoliittisille toimenpiteille on naureskeltu. On puhuttu ”tempputyöllistämisestä” tai siitä, että ihmistiä on pakotettu osallistumaan kursseille, jotka eivät ole tuntuneet mielekkäiltä. Ehkä sellaistakin on joskus tapahtunut, mutta tämän päivän kurssitarjonta on melko olematon eikä edes niitä puolen vuoden työpaikkoja ole tarjolla. Hakijamäärät sekä työpaikkoihin, että kursseille ovat suuria.

Työttömyys on joka ikäryhmälle ikävä asia. Myös minä olen tämän joutunut lähiaikoina kokemaan. Mutta silti huolestuttavinta on ehdottomasti hurjaa vauhtia kasvava nuorisotyöttömyys. Meillä on jo alle 25-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä, se alkaa olla pelottava ajatus. Tuntuu melko oudolta,että eläkkeelle jäämisen ikää halutaan nostaa samaan aikaan, kun nuorisotyöttömyys kasvaa. Istuvan hallituksen elvytysohjelmista ovat nuoret taineet tipahtaa jo ajat sitten.

Merja

Lomalle ilman rahaa

Merja — Sun, 22 Mar 2009 20:03:58 +0000

Suomen johtavat poliitikot sekä hallituksesta että oppositiosta ovat käynnistäneet kampanjan ”Älä ruoki lamaa”. Kampanjassa ihmisiä kehoitetaan kuluttamaan entiseen tapaan, sillä kampanjan mukaan vain kuluttamalla voimme pelastaa kansantalouden.

Samaan aikaan kunnat miettivät säästötoimiaan, kuntien kulutus on saatava laskuun, mutta palveluja ei voi loputtomiin karsia.

Äänekosken johtavien virkamiesten säästöehdotuksiin kuuluu koulujen lakkauttamisen ohessa myös kunnan työntekijöiden lomarahojen joko poistaminen tai vaihtaminen säästövapaiksi.

Aivan kuin näiden asioiden välillä olisi joku ristiriita…

Kunnan työntekijöiden palkat eivät päätä huimaa. Nyt meille ehdotetaan, että ottaisimme osan siitäkin palkasta pois. Henkilöstöjärjestöt ovat oman kantansa lomarahojen leikkaamisesta kertoneet. He eivät hyväksy esitystä, eivätkä lähde siitä keskustelemaan.

Henkilöstöjärjestöjen kanta on mielestäni hyvä ja oikeutettu. Ei voi olla oikein, etä kunnan työntekijät joutuvat tämän taantuman maksajiksi. Eri asia on, onko kunnan työt hyvin organisoituja ja onko meillä kuntaliitosten jälkeen päälleikkäistä toimintaa. Tai onko kunnan työyksiköiden johtamiskulttuurissa ongelmaa? Näiden asioiden ratkaiseminen tuo varmasti tullessaan paitsi säästöjä, myös työhyvinvoinnin lisääntymistä ja sairaspoissaolojen vähentymistä.

Lomarahojen kuluttamisella ei varmaan tätä lamaa torjuta, mutta lomarahat antavat monelle perheelle mahdollisuuden hetkeksi hengähtää. Työssä jaksaminen ja työssä viihtyminen ovat asioita, jotka vaikuttavat suoraan myös työtehoon. Rankaisemalla työntekijöitä me emme todellakaan torju lamaa, näillä toimin me päinvastoin ruokimme lamaa.

Merja

Alku aina hankalaa..mutta niin mielenkiintoista

Merja — Tue, 03 Mar 2009 19:41:19 +0000

Olen mielenkiinnolla seurannut paikallislehden yleisöosastolla käytyä poliittista keskustelua. Ajattelin etukäteen, että kun valtuustoon valittiin suuri määrä uusia valtuutettuja, se tarkoittaisi myös keskustelun virkistymistä, uusia tuulia, mutta keskustelu näyttää jatkuvan samoilla vanhoilla linjoilla. Syyttelyä puolin ja toisin ja loppujen lopuksi kaikki on demareiden syytä.
Minulta on jo moneen otteeseen kysytty, joko nyt riittää, joko on puolueen vaihto ajankohtaista? Mutta ei ole. En todellakaan ole sitä mieltä, että demarit olisivat kaikki asiat hyvin hoitaneet tai pelanneet aina reilua peliä. Mutta minulle ne alkuperäiset demareiden arvot ovat edelleen tärkeitä. Vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus löytyvät varmaan jonkun muunkin puolueen ohjelmista, mutta tämä puolue on minun valintani.
Ja meitä demareita on monenlaisia. Kaikilla ei todellakaan ole vahvaa ay-taustaa eikä kaikkia ole kasvatettu järjestelmällisesti puoluetyöhön. Mielipiteitä on monenlaisia ja välillä niistä väännetään kovastikkin. Mutta minun kokemukseni on, että tässä sakissa saan ääneni kuuluviin ja tämä sakki on antanut minulle mahdollisuuden päästä mukaan ”maailmanparantamiseen”.
Meitä ”maailmanparantajia” on monenlaisia ja visioita siitä, millainen maailma, millainen kunta, on hyvä, niitä mielipiteitä on myös monenlaisia.
Tarve parantaa maailmaa on monesti niin suuri, että ylilyöntejäkin sattuu.
Toivottavasti me uudet valtuutetut tai lautakuntien jäsenet tuomme kuitenkin mukanamme jotain uutta myös kuntapolitiikkaan ja keskusteluun. Ilolla olen jo huomannut, että uudet tuulet ovat tuoneet tärkeitä sanoja myös meidän kuntamme keskusteluun. Kiitos Jouni Sohlmannille ryhdikkäästä anteeksipyynnöstä!

Merja

Järjestössä toimiminen

Merja — Thu, 29 Jan 2009 08:46:56 +0000

Valtuustokausi on siis alkanut. Puolueet ovat nimenneet omat edustajansa luottamustoimiin ja kaikilla puolueilla on varmasti oma tapansa hoitaa nimityksensä.
Meidän porukka on istunut monta iltaa miettien, kuka kunnallisvaaleissa ehdolla ollut sijoittuisi mihinkin paikkaan. Ehdolla olleet jättivät toiveensa paikoista ja palapeliä alkoi kokoamaan kunnallistoimikunta. Tämä porukka muodostuu Äänekosken demariyhdistysten johtokunnista.
Kunnallistoimikunta teki ehdotuksen tulevista luottamustoimista ja tämän ehdotuksen hylkää tai hyväksyy meidän järjestöväki (siis paikalliset SDP:n jäsenet).
Tälläkään kertaa järjestöväki ei niellyt koko ehdotusta, vaan vaati siihen muutoksia, jotka äänestämällä toteutuvatkin. Kaikki eivät saaneet sitä paikkaa, mitä halusivat, kahta paikkaa ei voi muuttaa kolmeksi ja joskus on vaan annettava periksi.
Mutta nyt meitä syytetään ”vanhan sisäpiirin” päätöksistä, hyvä-veli-järjestelmästä. Näissä vaaleissa äänekosken demareilla oli ensimmäistä kertaa kunnallisjärjestö tekemässä valintoja. Paikallisten yhdistysten johtokunnat ovat muuttuneet melko lailla, johtokunnat valitaan joka vuosi ja niihin voi kaikki halukkaat jäsenet tarjoutua ehdokkaiksi. Lopullisen päätöksen meillä tekee aina järjestöväki, jonka päätöksen yli ei voi kävellä. Siis mikä ”vanha sisäpiiri”?
Hyvä-veli-järjestelmä toimii meillä nähdäkseni niin, että puolueen jäsenillä on enemmän sananvaltaa järjestön asioissa kuin sitoutumattomilla. Näin meidän säännöt sanovat ja taitavat monen muunkin järjestön säännöt näin sanoa..
Myös minä tulin tähän toimintaan mukaan sitoutumattomana. Kuitenkin liityin jäseneksi melko pian, koska halusin olla mukana kehittämässä järjestömme toimintaa.
Tahdon olla mukana myös kehittämässä puolueen toimintaa. Mielestäni se tarkoittaa myös sitä, että sitoudun puolueeseen. Eivät säännöt, eivät tooimintatavat, ei mikään koskaan tule muuttumaan, jollei muutos lähde sisältäpäin. Helpompaa on tietysti arvostella, jos ei tarvitse itse olla päättämässä asioista.
Niille, jotka edelleen arvostelevat valintojamme, haluaisin muistuttaa, että vaikuttamisen paikkoja on ollut useita. Olisi helpompaa, jos mieltä kaivavat asiat esitettäisiin ”face to face”, eikä lehtien palstoilla. Kai tälläinenkin tooiminta kertoo äänestäjille jotain..

Kiitos

Merja — Sat, 03 Jan 2009 01:07:04 +0000

ja iso kiitos. Jossain siellä on ihmisiä, jotka luottavat minuun niin paljon, että minusta tuli kaupungin valtuuston jäsen, että minusta tuli kaupungin hallituksen jäsen. Suuri kiitos teille.

Tuntuu hienolta, tuntuu siltä, että melkein itkettää. Osaanko minä, täytänkä teidän odotukset, täytänkö omat odotukseni? Mutta sen lupaan, että täysillä yritän. Voi olla, että matkan varrella on monta kompastuskiveä, voi olla, että monta kertaa kompastun, mutta luotan siihen, että joku minut nostaa aina ylös.

Mutta mitä minä sanoisin? Minä olen kuunnellut paljon. Kuulen ja kuuntelen. Usein kuuntelu riittää, joskus pitäisi myös vastata. Mitä minä vastaan.. Usein tiedän, miltä sinusta tuntuu, usein minulla ei ole siitä aavistustakaan. Mutta jos lupaan ottaa asiasta selvää, riittäisikö se?

Näillä ajatuksilla, hyvää Uuutta Vuotta!!

Merja

Apua arkeen

Merja — Sun, 05 Oct 2008 08:32:28 +0000

Kovasti käydään keskustelua siitä, pitäisikö Äänekoskella ottaa käyttöön kodinhoitotuen kuntalisä. On totta, että lapsiperheet tarvitsevat apua arjessa selviämiseen, mutta tukku rahaako sen avun tuo? Itse olen ollut kahteen kertaan hoitovapaalla. Esikoisen syntyessä asuimme Vantaalla, ja siellä oli käytössä kodinhoitotuen kuntalisä. Lapsen ollessa n kaksi-vuotias muutimme Vihtiin, jossa kuntalisää ei ollut. Muuttopäätökseemme se ei vaikuttanut millään lailla. Myös Äänekoskelle muutimme taas kerran hoitovapaalla ollessani, eikä kuntalisän puuttuminen vaikuttanut ratkaisuumme mitenkään. Hoitovapaalle jääminen on normaalituloiselle ihmiselle aina taloudellisesti iso päätös, mutta se ei varmasti ole päätös, jonka vaikuttimena on taloudelliset asiat. Monesta asiasta mekin luovuimme, mutta saimme tilalle mahtavan ajan lasten ollessa kotona.

Mutta jotain apua silti tarvittaisiin. Yksi syy meidänkin Äänekoskelle muuttoon oli kuitenkin juuri lapset. Meidän toinen mummo asuu täällä ja toisetkin iso-vanhemmat ovat nyt puolet lähempänä. Ihmiset muuttavat nykyään paljon ja kaikilla ei näin loistavia verkostoja ole , siksi mekin Vihdistä pois tulimme. Miten Äänekoski saataisiin houkuttelöevaksi vaihtoehdoksi lapsiperheille? Minä peräänkuulutan perinteistä kodinhoitaja järjestelmää. Tällä hetkellä ei ole mitään paikkaa, mistä perhe saisi apua esim vanhempien sairastuttua. Tunnen yksinhuoltajaäidin, jolle kaupunki tarjosi avuksi lastensuojelullisia toimenpiteitä äidin sairauden varalta. Tälläinen meininki ei ole reilua meininkiä..

Kaupunki voisi myös muistaa syntyviä lapsia, pieni vauvalahja, esim lahjakortti paikalliseen kauppaan olisi kaunis ele. Sillä osoitettaisiin perheelle, että uusi tulokas on myös koko yhteisölle toivottu uusi jäsen. Samalla kunta voisi antaa tietopaketin, mistä selviää, missä mitäkin lapsen elämälle tärkeitä asioita ja palveluja on.

Jotenkin tuntuu, että nykypäättäjät haluavat usein lakaista ongelmat maton alle antamalla rahaa. Rahaa tietysti tarvitaan kodinhoitajien palkkaamiseen, mutta väittäisin, että väsyneet lapsiperheet, joilla ei ole mummoja tai pappoja auttamassa arjessa, ottaisivat kuitenkin mielummin vastaan ammattitaitoisen kodinhoitajan kuin muutaman kympin rahaa.

Merja